* * * * *
Simo lähti apumiehiltä kuulustelemaan tuleeko siitä tolkkua. Tarpeeksi asti ei näet ollut itsellä varoja. No kyllähän niitä löytyi näin hyvään asiaan, vaan täytyi heille hyväntekijäisistä myöntää vähittäinkin ostohinnalla.
Saavuttiin saantipaikalle. Vaikka tämä ei ollut mitään kalan pyyntiä, hiljaa kumminkin puheltiin. Eipä kaikistellen puhuttuna hiljaakaan. Oli liikuttava varovasti ettei tullut "hölyksi" minnepäin härkää lähtään taluttamaan.
"Uskaltaakohan täällä aukaista", suhistiin.
"Ei pilata asiata kiireellä", virkkoi toiset.
Kyllä suu olisi kutsunut, vaan täytyi kärsiä. Väkisin tuli vesi kielelle. Odottaminen oli niin kiirellistä, kuin lasten, joille äiti on lämpöset luvannut.
Vaan iltasillapa oli jo "härkä" paikallaan tyhjässä navetan parressa. Hiljaa se siellä köllötti kylkiensä varassa, ilman kiinipitimettä; jalkoja ei näet sellaisella härällä ole, jolla on "kylkiluut nahkan päällä."
Samana iltana syntyi seudun taloissa miesten kesken salakähmäisiä liikkeitä ja viittauksia. Myöhemmällä hypenivät he tietämättömiin.
"Mitä niillä mahtaa olla", arveli nais-väki.
"On niillä jotain", lisäsi toiset.