"Sinä."
"Enpään."
"Enpään.—Kuulinhan minä."
"En ole ennenkään…"
"Ja et nytkään.—Pane lakeista vähän raollen, liika lämmin tässä on."
Se keino auttoi vaikeiden unien kanssa taistelemasta. Yö kului kuten moni muukin yö.
"Kovin rauhatonta nukkumista", virkkoi Simo ylösnoustuaan ja raapia kyhnytteli kainalotaan. "Minä näin lopulta yötä hyvin vaikeata unta."
"Pahaa minäkin näin", sanoi eukko. "Vallesmanni oli tulevinaan ja otti aivan väkisin meidän ainoan lehmämme. Eiköhän heitetä se kauppapuuha sikseen."
"Ei heitetä. Pahat unet ne merkitsevät hyvää."
Kumpikin alkoivat kertoella ennen ja nyt nähtyjä uniaan, ja sitten he päättivät että pahat unet toisinaan merkitsevät hyvää.