"Mitä sinä uneksit."
"Ohoh! Joko minä ääntelin?"
"Johan tuossa…"
Unet eivät nyt Simosta luopuneet. Silmäin kiini mentyä oli hän joutunut pitäjään lainajyvästön nurkkajuureen. "Härkää" oli pienenneltynä turkin ja takin taskuun sopiviin pulloihin. Hän oli kaatavinaan yhden "napsun" kerrallaan seinään kaivetusta reijästä sisälle ja sieltä tuli joka kaatamisen perästä jyviä aivan koskena, vieläpä karahtelivat tullessaan. Alkoi jo tulla niin paljon että rupesi peloittamaan, eikä enään kaatanutkaan. Säkit täytyivät ja yhä vaan jyviä tulvasi. Simo nosti monta monituista säkkiä selkäänsä, peljäten että tulevat kiini ottamaan. Hän koetti juosta, mutta tuntui niin kovin vaikealta. Jyvien juoksu yhä vaan kuului. Simo ei päässyt enää liikahtamaankaan, vaan vaipui kuormansa alle. Takaa-ajajia oli tulevinaan. Hän yritti ruveta huutamaan, vaan heräsi ja huomasi itsensä suullaan makaamassa ja tunsi olevan niin kuuman että ihan oli märkänä joka kohta. Eukkonsa kuorsasi ja se kuului aivan samalta kuin sekin jyväin tulvaaminen.
"Ollapa sellainen jyvän paljous ihmisissä", ajatteli Simo. "Mutta hitto mikä hätä piti olla tyhjän tähden."
Eukko ei lakannut kuorsaamasta.
"Ole hörrittämättä siinä!" virkkoi Simo.
"Kah! Mitä?"
"Niin, että elä tuossa kuorsaa, ei saa nukkua."
"Minäkö kuorsasen."