"Kemmertyipähän se, kun minä itse läksin! Vaan tiehensä se olisi sinulta mennyt; suimisti niin kiivaasti ettei vähä… Kolmekymmentä penniä siitä Venäläinen antaa."
Läksivät pihaan takaisin. Kalle käveli perässä ja ajatteli nähdessään isän housuja, että mitähän niistä äiti sanoo.
"Kaisa, katsopas, kun minä kävin oravan seipäällä kopistamassa."
"Niinpähän näkyy. Vaan entäs noita housujasi, tarkastelepas minkälaisessa siivossa ne ovat."
"Noo, kyllä ne vedellä puhdistuvat; eikähän noissa … paljon…"
"Elä noita enää kädelläsi silittele, jo nuo ilmankin ovat ryöjäytyneet. Kaikennäköistä! aikamiestä, kun yhden oravan tähden tuollaiseksi vaatteensa likaa."
"No, Kaisa, mitä siitä nyt… Ota Kalle vaan oravalta nahka ja levitä seinälle kuivamaan… Mene nyt hevosta laittamaan. Joutua pitää, lyhyt on päivä… Entäs ne sarka- … tässäpä nuo jo onkin… Sano, Kaisa, piioille että lehmät saapi laskea alanko-aitaukseen. Syksy loppuu, joutavat syödä ajoissa, paremmin lypsävät. Kesävoi on hyvässä hinnassa."
"Jo minä käskin tänä aamuna sinne laskea."
"No hyvä, hyvä… Onko kaupungista muuta tuotavaa kuin suoloja?"
"Etkö nyt enää muista? Onhan ne kaikki paperilapussa, jonka panit taskuusi."