"Viekää kotaan patanne", sanoi isäntä touhussaan.
"Paremmin niitä luoteja saatte mennä kotaan tuhraamaan."
"No, elä sinä, Kaisa, joutavata, ei me sotketa. Hae, Kalle, luotivormut!"
Kissakin nosti silmäkulmiaan, nähdäkseen, mikä se sellaisen kiireen lähetti rauhallisen ruoka-unen perästä.
Lyijy alkoi kutistua kauhassa ja vähitellen suli niin häilyväksi kuin maito.
"Nyt, Kalle, nyt, nyt!"
Silloin tulla kurahti yksi luoti … toinen … ja kolmaskin.
"Perhana, maahanhan sitä meni paljon."
"Niin, kun kaadoitte kovin kiivaasti", Jurisi Kalle keräillessään ympäri lattiaa roiskuneita lyijysirusia.
"Kiire kun on!" sanoi isäntä puhallellessaan hiilokseen.