"Oletko sinä hullu!" ärjäisi Kaisa vielä kovemmin ja tarttui käteen kiini. "Ethän sinä tiedä, eikö lie jo saatunakin hengissä ylös; Nykälän miehet kuuluvat menneen nostamaan."
Nyt rauhoittui isäntä sen verran, että heitti kuin heittikin kepin kädestään ja syöksyi ulos renkejä huutamaan. Kun nämät joutuivat, lähtivät he miehissä hevosella ajamaan. Isäntä otti ohjakset käteensä, silloin oli toisilla tietämistä pysyäkö reessä, kun laukalla mentiin koko matka.
"Miksikä, sinä polonen, jäälle menit?" kysyi äitinsä Kallelta kun olivat jääneet kahden.
"Isä kun käski ottaa vitsaksia tuolta puolen, niin enhän minä arvannut toiselta rannalta koetellakaan, keskeltä kun kantoi hyvästi ja siitä oli suorempi tulla," selitti Kalle vähän rauhoittuneena.
"Vai niin, vai käski se. No luuletko Punin kuolleen?"
"En tiedä." Ja silloin muistui taas pelottavasti mieleen tuo kirveen haava, jota ei uskaltanut äidillekään ilmoittaa.
"Kyllä sinun pitää mennä isäsi tulon edellä piiloon täksi illaksi, muuten ei voi käydä hyvin."
"Mihinkä minä menisin?"
"Mene tuvan uunille, se on kylmänkin vuoksi hyvä ja elä liiku koko iltana."
Kalle nousi uunin päälle ja asettui aivan nurkkaan turkkiin kääriytyneenä.