Tuli kaksi rohkean näköistä miestä pirttiin, kysyivät, onko kellä myydä talia, voita, lammasnahkoja, oravia, jäniksiä, kettuja y.m.
Herkko kuin näki, ettei Pekassa ole itsessään kauppijasta, niin kiljahti oikeen ihastuksella:
"Täällä on mitä myydä ja myöjät ovat paikalla. Tule jumalanluoma oikeen miehisten miesten kanssa kaupan tekoon. Nyt ei ole nurrupojat asiassa. Kolme markkaa lammasnahka, kahdeksan markkaa talileiviskä. Kuin maksat, niin anna lasahtaa ja jonka tingata jaksat, sitä ei tarvitse maksaa."
"Niinpä tietenkin, eihän yhteen lastuun puu kaadu. Ainahan sitä on tinkauksen vara kaupassa", tuumailivat ostajat katsellessaan lammasnahkoja.
"On muutamia pienen käpäköitä", sanoi toinen nureksien.
"Eihän se ole meidän syy, vaan se on lampaan vika. Kyllä sen yhdellä tiellään kuoraseisi suuremmankin ketun, vaan pikkuisella lampaalla on pikkuinen nahka", tuumaili Herkko.
"Ovat pienen käpäköitä ja väjyvillaisia,—ota puoli kolmatta markkaa, en tyhjää tarjoakaan."
Pekka kuihkasi, että nanna mennä."
"Kaiva rahat kutjustasi, niin tässä heitä sulin käsin luetellaan", puheli Herkko.
Ostaja kaivoi rahat, luki ja tarjosi Herkolle, vaan Herkko käski antaa Pekalle: "annapas tälle ne rahat, tämä on minulla säkkinä, vaikka itse minä isäntä olen."