"Eipähän niin mitään. Ilman vain sanoin, että vähänähän nuo näkyy teiltä kaupantavarat olevan.
"Niinkö se sanoi? Kuulitko sinä?" kysyi Hikliini Pekalta.
"Niin se sanoi, että ennen pankista rahat loppuu, kuin Hikliiniltä tavarat", jouduttausi muuan poika joukosta sanomaan, ennenkuin Pekka kerkesi mitään vastata.
"Mistä se Tuomas minun rahani ja tavarani tietää … eikai se ole niitä lukenut … ja samakai se hänelle on", soperteli Hikliini. "Ostatko sinä sen piipun varren vai mitä?" kysyi hän sitten eräältä pojalta, joka katseli piipun vartta ja koetteli sitä koppaansa.
"Enpä häntä tiedä … niinhän tuo on kalliskin ja paha rosokin on tuossa."
"Ei se mitään haittaa, eihän tuosta kulje henkikään läpi." Hikliini puhalteli varteen. "Koetapas itsekin … niin … vallan hyvä varsi!"
Hikliini oli tuossa kauppaa hieroessaan uneuttanut korinsa taakseen, jonka Tuomas sillä aikaa juoksutti lähellä olevan pensaan suojaan.
"Ja on minulla täällä parempiakin varsia … odotappa, kun näytän sinulle toisia", puheli hän edelleen ja kääntyi ottamaan koriansa, mutta kovin hän hölmistyi, kun sitä ei näkynytkään.
"Mitä… Mihin se kori? Kuka on sen uskaltanut ottaa…?—Sanokaa joutuin—! koirat—! lurjukset…!" sähysi hän vihan vimmassa.
Kukaan ei vastannut mitään, naurun pirskahduksia kuului vaan poikajoukosta.