"Täällä ne ovat … vaan oikeen todellakin, eiköhän niitä läksyjä pitäisi vähän katsella, ettei se kirkkoherra kovan karhakaksi rupeaisi."
"Mitä sinä joutavia … annahan tänne ne kortit," sanoi vain Tuomas.
Ei auttanut enään Erkin estelemiset vaan täytyi taipua… Kyllähän se väliin mieleen johtui, että olisihan niitä ulkolukuja pitänyt vähän muistella, vaan siihen se sitten unehtui, kun myllylle rupesi…
Tuomas olikin nyt hyvällä voiton tuulella ja kahdesti oli hän jo tehnyt
Erkistä myllyn, kun emäntä astui sisään.
"Eiköhän taasen olla kortilla. Luulisi tuohon läikytykseen jo kyllästyvänkin kun alinomaa lyödään—ja huomennahan ne ovat kinkeritkin, mitenkähän sen luvun kanssa on asiat?" puheli emäntä.
"Osaamme me sen verran kuin siellä tarvitaankin," sanoi Tuomas.
"Saisitte te heittää sen läikytyksen pois. Syrjälän isäntä oli aikonut sanoa provastille, että täällä joka päivä lyödään korttia," sanoi taas emäntä ja kokoili ruokia pöydältä pois.
"Eihän me pelata kuin myllyä," sanoivat pojat.
"Mitä sitten, yhtä kortin lyöntiä se on sekin," sanoi emäntä ja meni pois.
"Eiköhän kumminkin heitetä pois ja ruveta katselemaan miten sen katkismuksen laita on," kehoitti Erkki Tuomasta ja nakkasi kortit kädestään pois.