Aika melu alkoikin pirtistä kuulua, semmoinen jyryäminen, että piika
Tiinan täytyi kesken kiireensäkin juosta heitä asettamaan.
"Oletteko vähemmällä täällä. Kuka se on tuon toolinkin kaatanut…? Nostatko kauniisti pystyyn… Niin, ja olkaa nyt siivolla, eli jos minä käyn isännälle sanomassa, niin se on teille vihassa," kielteli hän kiivaasti poikia.
Pojat asettuivat vähän, vaan kun näkivät Tiinan navettaan menevän, alkoivat he pian jatkaa entistä menoansa. Parvettain alkoi väkeä kinkeritaloon tulvailla. Kaikki joutomiehet Perukalta olivat kokouneet yhteen joukkoon, jossa Tuomas ja Erkkikin näkyi olevan. Puhuttiin siinä ja kiisteltiin milloin mistäkin asiasta,—erittäinkin naima-asioista, joita Perukalla niinkuin muuallakin maailmassa tapahtui, vaikka vähän harvempaan. Heinolan Mikkoa ja Syrjälän Elliä oli viime pyhänä kuulutettu, sen tiesivät kaikki ja sitä he nyt aprikoivat, että kuka heistä häihin pääseepi. Varmaksi ei vielä kukaan heistä häihin pääsyänsä tiennyt, vaan toivossa sanoivat jotkut olevansa. Toiset sitävastoin, joilla ei toivoakaan ollut, lohduttelivat itseänsä sillä, että tarvitaanhan häissä kuokkavieraitakin. Näin keskusteltuaan joutuivat he kinkeritaloon ja menivät sisälle.
Vähän ajan kuluttua tuli Kumpulan Eerokin heidän joukkoonsa ja pian oli taas keskustelu poikain kesken ylimmillänsä.
"No milloin niitä häitä sinusta poika poloisesta saadaan?" kysyi
Kumpulan Eero Erkiltä.
"Ei kai ennen kuin morsiammen saan", vastasi Erkki.
"Eikö ne kaupat sitten vielä valmiit olekaan?"
"Mitkä kaupat?"
"Ne naimiskaupat … sinun ja Ketolan Annareetan välillä", selitti
Eero.
"Ole joutavia…"