"No ihan pennittä."
"Hullua miestä se Kujanen, mahtoi ajaa itse."
"Ei se olis sille itselleen kumminkaan juossut, se oli niin siihen kyllästynyt, että oikein oli päälle täyttänyt."
"Vai niin. Siltä pohjolaiseltako tämän provasti sitten osti?"
"Siltä juuri."
"Pitiköön paljonkin antaa?"
"Tuhat markkaa."
"No sillä lailla! Ilmankos rikastuvatkin sitten kaupoillaan, kun yksissä kaupoissa niin paljon voittavat", sanoi Vilho.
"Eihän sitä kaupalla rikastuta, vaan voitolla", lisäsi siihen Tuomas ja lähti astelemaan pirttiä kohden. Kaikki muutkin tekivät samoin.
Ihmisiä alkoi nyt tulvailla joka haaralta ja pian oli Syrjälän suuri pirtti niitä täpötäynnä. Itsekukin koki sijoitella itseänsä istumaan, mihin vain voi, mutta pian olivat istuimet täynnä, seisomaan täytyi viimeisten jäädä.