Nyt menivät kaikin kamariin ja Leena meni peräkamariin, jossa hän kuului kiivaasti panevan vaatteita päälleen. Isäntä sytytti valkean pöydällä olevaan kynttilään.
"Joko hän on kauankin ollut kipeänä?" kysyi hän, pannen myöskin päälleen.
"Puolipäivästä asti."
"Mitäs minä siellä teen, kun en minä osaa mitään rohtoja hänelle toimittaa? Jaa no, menenhän minä sinne kumminkin."
Leena tuli täydessä puvussa etukamariin.
"No, minne sinä olet menossa? Hyvä lapsi, minne sinä aiot?"
"Sinne, mihin isäkin."
"Sinne, no mutta miksikä se siitä tulee?"
"Onhan teidän hauskempi palata, kun minä olen mukananne."
"Sen puolestahan tuo on."