"Hyvää päivää!" sanoivat vieraat, melkein yht'aikaa.
"Päivää!" sanoi Leena.
"Nämä vieraat ovat tulleet nyt loppupäätöstä siinä asiassa tekemään, joka ei sinulle liene niin aivan outoa. Mitäs sinä siihen sanot?"
"Minun vastaukseni on aivan lyhyt, se on, minä tahdon Taavetin!"
"Niin, se on tehty siis!" sanoi siihen isäntä.
Silloin veti Olli esille silkin ja sormuksen ja ojensi ne Leenalle.
"Kiitoksia!" sanoi Leena, "Ai kuinka kauniita! Niin ihmeen kauniita!"
"Mutta todellakin kauniita!" toisti isäntäkin.
"Kyllä ne ovatkin!" sanoi Olli naurahdellen.
Leena pani sormuksen sormeensa ja silkin päähänsä ja niin välähtelevä oli tuo silkki. Ihmeesti se Leenaa sievisti.