Pian oli voikko kääsyjen edessä, isäntä alkoi ajaa. Tie kulki Töyryn pellon aita-viertä muutamassa paikassa ja Töyryn Heikki, joka Leenalta oli rukkaset saanut, kynti siinä lähellä pellolla. Hän huusi heidät nähtyänsä:
"Kerjäläiskuormako Pynnöläisellä on, vaiko Mustalaisjoukkio?"
"Molemmat!" vastasi Pynnöläinen, ja lyödä hotaisi vähän hevosta. Niin jäi pian Töyryn pelto ja sen Heikki, ja tuot' hätään oltiin pappilassa.
"Voi kuinka minun pistää sapelleni se Töyryn Heikki," sanoi Taavetti, kun laskeusi kääsyistä pappilan pihalla.
"Älä tuota miksikään pane," sanoi Olli.—"Mies nimeä kantaa, koira nimen antaa." Tiedäthän sananlaskun.
"Niinhän tuo on," sanoi Taavetti, ja niin menivät kaikin pappilan kamariin.
Täällä se istui uutta testamenttia lukemassa vanha valkea päinen rovasti.
"Päivää! Mitäs Pynnölä nyt asioipi?" kysyi hän tulijoilta.
"Kuulutusta vaan, herra rovasti."
"Leenalleko?"