"Niin, tämän satulamaakarin kisällin Taavetti Rahkosen kanssa."
"Kuka siinä on puhemiessä."
Silloin läheni Olli pöytää, ja sanoi: "Olli Sampiaho."
"Jaha, lanko mies. Entä Taavetin kirjat, onko mukana?"
Taavetti veti kirjat taskustaan ja antoi rovastille papin kirjan, kisälli-kirjat sekä päästöpassit. Rovasti silmäili ne läpi ja alkoi kirjoittaa kuulutusta. Kun hän oli kirjoittanut, minkä kirjoittanut, laski hän kynän läkki-tolppoon, nousi seisoalle, ja vähän nojaten ronkkaansa pöytää vastaan virkkoi:
"Niin se on, Pynnölän isäntä on tehnyt miehen työn, antaessaan Taavetti Rahkoselle tyttärensä, sillä tietääkseni tuskin koko pitäjäässä on samanlaista poikaa. Te olette antanut työlle, taidolle ja toimelle kunnian, ja arvaan minä rehelliselle, vilpittömälle rakkaudelle, eikä tuolle useinkin vaan epävarmalle rikkaudelle. Siis, mitä minuun tulee, saan minä toivottaa sydämellisintä onnea Rahkosen ja Leenan avioliitolle!"
"Taavetti kait jää tänne, ette suinkaan muuta mihinkään?" jatkoi hän vielä.
"Enpä suinkaan," vastasi Taavetti.
"Siis kirjanne jääpi sisään. Tässä on muut passinne."
Taavetti otti todistuksensa ja antoi rovastille kaksi ruplaa,