"Kiitoksia!" sanoi rovasti ja pisti rahat taskuunsa. "Milloinka häät pidätte?"
"Kyllä ne pidetään kohta kun kuulutusaika on ohi mennyt," vastasi
Pynnöläinen.
"Niinpä vainen, mitä viivyttelystä viisastuu," sanoi rovasti.
Sitten miehet menivät, ja lähtivät ajamaan. Kun taas ajettiin Töyryn pellon sivuitse, huusi Heikki:
"Lainatakki, lainalakki, lainakintahat kädessä lainakihlat kintahissa."
"Se on valhe!" huusi Taavetti, ja hyppäsi kuin nuoli kääsyistä tielle.
"Tukitko suusi? Muutoin tulet saamaan pehmeän seljän," huusi Taavetti uudestaan aidan ylitse.
Pynnöläinen oli saanut hevosen pysäytetyksi ja Ollikin isännän kanssa astuivat tielle.
"Johan se koko hävytöin on!" sanoi Pynnöläinen. "Oikein se olikin ettei tuonlainen rakki tytärtäni saanut."
"Ei siinä tarvitse vahdata meidän aidan vieressä kenenkään kyntämistä; menköön kukin tietänsä," sanoi olkapäitänsä nostellen Heikki.