"Ei tästä tänä kesänä tule mitään, vaan jos eletään, vasta ensi kesänä!" sanoi Leena.
"Kunhan ollaan toimessa, kylläpä hänestä kerran hyvä tulee!" vastasi
Taavetti.
"Nääs mukulaa, ompa peruna kumminkin kasvanut!" sanoi Leena, pitäen isonlaista, soikeaa uutta perunaa kädessänsä, jonka hän oli kaivanut maasta. "Mutta kuules, Taavetti! Mitä minä eilen uusia kuulin kylässä käydessäni!"
"Mitä nyt?" kysyi Taavetti, hyvin odottavaisesti.
"Minä kuulin, että sinä saat piakkoin uuden lankomiehen—kihlattu on!"
"Kuka on kihlannut ja kenen—ja missä?"
"Pidämpä suottakin puntarissa sinua vähän aikaa, arvaa jos arvaat!"
Taavetti mietti: "Jaa—mutta—jaha! Se on Töyryn Heikki ja Hanna! Oliko oikein?"
"On oikeen!"
"No, paraiksi!"