Lähelle ikuista aamua tulla määränä vaelluksen oli mulla. Kaiken, minkä elämä soi kestin ma, siintävä aamunkoi aina mun eelläni loisti. Lähemmä aamun sydäntä sain, kasteesta nummien kukkivain kimposi kiuru ja yön jo poisti.
ONNEN HETKI.
Erik Lindorm.
Käsivarteni lastako tuudittaa, ja sen silmissä kuvani on? Ja ulapat välkkyy, ja lämmin on maa ja taivas hattaraton!
Mitä aikoja on, mitä vuosia nää,
ken oon, mikä nimeni mun?
Sa naurava käärö, sa vaalea pää,
miten sain ma syliini sun?
Ma elän, ma elän! Ah, ennemmin ma miss' olen ollutkaan? Kai varroin ma vuosia miljoonin tätä hetkeä ainostaan.
SATAA.
Ragnar Jändel.
Herää ja tule portahille, armas!
Kauniin harmaita pilviä kertynyt on.
Tuoksuvaiseen tummaan yöhön hiljaa
sade lankee.
Kätes ojenna, ah, miten suloisesti
pilvistä valuu viileitä pisaroita!
Syvään tunne, mun armahain, maan kiitos
taivahalle!