LÄNTINEN AKKUNA.
Läntinen akkuna, auringonlaskujen akkuna, oi miten kumma on pieleesi painaa pää, kun purppurapilvet painuvat tunturin taakse ja sieluhun sataa iltojen ikävää.
Läntinen akkuna, kaihojen kalvas akkuna, kauttasi satujen salatun maailman näin, muinaisten muistojen virta kun hämyssä vyöryi, tuhannen kertaa kanssasi yöhön jäin…
Verner Lindgren.
MUSTA LUKKI.
Kutoo musta lukki seitin sakean eteen akkunan, etten näkis enää kauneutta maailman.
Surmata sen aioin; nyt ma sallin sen täysin tyytyen tehdä työtään hiljaa hetki hetken jälkehen.
Kudo seittis, lukki, etten nähdä saa kuink' on kaunis maa: elämään jo väsyin, — tahdon kaiken unohtaa.
Sulo Tanninen.