"Auttakaa, auttakaa, mielipuoli… takanani!" huusi hän hurjasti.
Mutta takana mylvi hänen vainoojansa epäinhimillisellä äänellä:
"Ottakaa kiinni… se on vanhapoika!"
Eräässä kadunkulmassa seisoi poliisi, hajasäärin, kantapäät 47 1/2 senttimetrin päässä toisistaan, mikä on kaikkien pikkukaupungin ammattitaitoisten ja virkansa vakavasti ottavien järjestyksenvalvojien erityisesti kadunkulmissa käyttämä ja hyväksymä mitta. Kankaisesta näytti myöskin poliisin rumaksi ja säkkimäiseksi parjattu virkapuku hyvin komealta. Hän syöksyi läähättäen suoraan esivallan edustajan syliin.
"Jumalan kiitos… älkää päästäkö tuota miestä tänne… se on pähkähullu… tahtoi pakoittaa minut naimisiin. Onhan teillä revolveri? Ottakaa pamppu vasempaanne lisäksi… se on vaarallinen mies ja varustettu aseilla kiireestä kantapäähän. Jumalan nimessä… revolveri esiin… olenhan turvassa tässä, mitä?"
"Tietysti, täydessä turvassa", sanoi poliisi rauhoittavasti. "Kyllä poliisi aina turvallisuudesta huolen pitää."
Hän tarttui Kankaisen kaulukseen. Pankinjohtaja läheni.
"Pidin paraana itse pysäyttää tämän miehen paon… kuuluu olevan joku niistä vanhoistapojista, niin että herra pankinjohtaja on vain hyvä ja…" sanoi poliisi, kun Kankaisen vainooja saapui luokse.
"Sepä hyvä", vastasi puhuteltu, "kiitos vain, konstaapeli!"
Nyt selvisi sankarillemme välähdyksessä asian kaamea ja ankara totuus. Hän hoiperteli taaksepäin ja huusi äänellä, joka säpsähdytti kaikkia ohikulkijoita: