»Älä itke paimen pieno!
Herra kuulee tässäkin!»
Silloin vaipuu tyttö vieno
Maahan, Herran jalkoihin. —
Pyhävirttä huminoipi
Sitte maa ja taivaskin, —
Mäeltä mäelle sana soipi:
Herra kuulee tässäkin!
PÄÄSKYLLE.
Et silloin, pieni pääsky,
Sä laula riemuiten,
Kun meill' on kylmä talvi
Ja maa on valkoinen. —
— — Vaan silloin Niilin luona
Sä, surren oksalla,
Siipeesi peität pääsi
— — Näät unta Suomesta.
ALPO NOPONEN.
Työmiehen poikana syntyi 10/12 1862 Rantasalmella. Kävi Sortavalan seminaarin läpi, josta pääsi 1887, ja on nykyään kansakoulun-opettajana Helsingissä. Julkaisi v. 1894 runokokoelman nimellä Urpuja, ja 1899 murhenäytelmän Ahab, Israelin kuningas.
SUOKOON TAIVAS NOUSUVUODEN!
Ei unhottaa voi synnyinmaata
Mies vakaa vuotta alkaissa,
Ei rukouksistansa saata
Pois sulkea sen onnea;
Siis nouskoot puhtaat suitsutukset
Nyt alttareilta sydänten,
Ja kuulkoon Suomen huokaukset
Hän, kansain Isä ylhäinen!
Vaan liikaa älkää toivotelko,
Sen verran vain kuin kohtuus on:
Kun mielistämme poistuis pelko
Ja epäröintä ponneton;
Kun vainiolt' ei koura kadon,
Ei rae, halla viljaa veis,
Vaan, kantain kaunihimman sadon,
Se päivän alla aaltoileis;