— Mitähän siitä oikein tulee kun gumosalaastari [kummilaastari] menee bobkov-voiteelle naimisiin?
Tulipunainen neitonen päästi kimakan huudon ja syöksi ovesta ulos. Vielä nytkin kaikuu tuo ulina korvissani.
Ja sen koommin en häntä nähnyt.
Silloin käännyin veljen puoleen:
— Etkö häpeä? minä sanoin.
— Niin no, semmoinen on sinun onnesi! Sinä et ole sointuva. Kyllä sinulla on hyvä käytös ja säästeliäs olet luonnostasi, mutta nimesi ei ole sointuva.
Ja niin meni sekin toive myttyyn.
Huonommista tytöistä minä en välittänyt, ja paremmat karttoivat minua kuin paholainen pyhää savua. Kun sitten luovuin virasta niin olin ihan yksin. Mutta mitäpä siitä naimiskaupastakaan olisi ollut: toiset minun asemassani ovat ruvenneet avioliittoon, Jumala tiesi kenenkä kanssa, ja alkaneet sitten ryypiskellä niin että kaikki on mennyt nurinniskoin.
— Mutta sanokaa, miten olette saaneet nuo lapset?
— Siihen oli syynä paha ilma.