— Merkillistä!… Ehkä hän on mennyt naapuriin… Mutta vartuhan kyllä hän vielä tulee ja antaa sinulle kyytiä!
Koko viikon johdin tiedusteluja ja tuloksena oli, että kaikille tuntematon Malanja oli tuonut Grishkan Pietariin ja jättänyt hänet kadulle siinä toivossa, että löytyisi joku hyvä ihminen, joka ottaisi pojan huomaansa.
— Eikähän ne eukon tuumat pettäneetkään!
— Kuinka niin?
— Löytyihän se semmoinen ihminen.
— Ahaa, te tarkoitatte minua! Minä en sitä tehnyt hyvyydestä, vaan ennemmin oman yksinäisyyteni vuoksi. Ja hupainenpa nallikka se poikanen olikin. Kolmantena päivänä kysyi hän:
— Kuulehan setä kulta, milloinkas rupeat minua ruoskimaan?
— Miksikä minä sinua ruoskisin?
— Mutta jos tulet juovuksissa kotia?
— Minä en tapaa olla juovuksissa.