— Mitä tahdot, Lupotshka?
— Jeroshka syöpi raakoja potatteja.
— Joko taas? Ah, sinä pahankurinen poika!
— En minä potatteja syö, puolustelihen Jeroshka. — Minä syön vaan kuoria.
— Vielähän se on pahempi. Ei silti, etten soisi sinulle tuota herkkua, mutta sinä tulet kipeäksi siitä.
— Ne maistuvat niin hyvälle.
— Jos sinun on nälkä, niin ota leipää…
— Ei leipä ole mitään! vastasi Jeroshka tyytymättömänä. — Ja sinä… kielikello!…
Mutta Lupotshka palasi arvostaan tietoisena sanaakaan vastaamatta kyökkiin.