Lupotshka makasi rauhattomasti. Hän heräsi kohta jälleen, nousi istualleen ja näki Olga Stepanovnan istuvan vuoteella. Vieressä paloi kynttilä — näkyi selvään, että hän oli jo kauan istunut valveilla. Lupotshkakin nousi nyt ylös. Hän huomasi, että Olga Stepanovnan katse oli suunnattu niin kummallisesti jonnekin kauas pois.
— Miksi sinä et makaa?
Lupotshka ei heti kohta vastannut.
— Oletko sairas?
— En, kyllä minä voin hyvin.
Hän oikein koetteli molemmin käsin otsaansa.
— Kuules, Lupotshka! Mikä teille tulisi eteen ilman minua?
— Ilman teitä, mitä se on?
— No, esimerkiksi, jos minä matkustaisin pois.
— Tuon vieraan sedänkö luo?