— Sano, minne sa matkasit, sydämein,
kevätyössä tuulien tiellä?
— Taa armaan oven ma matkan tein
ja itkin aamuhun siellä.
MINÄ LAULAN SUN ILTASI TÄHTIHIN
Minä laulan sun iltasi tähtihin ja sun yöhösi kuutamoita, minä laulan sun aamuhus, armahin, kevätkiuruja, purppuroita.
Minä laulan sun kätees kukkasen,
kun silmäsi surusta kastuu,
teen ruusutarhaksi tienoon sen,
missä jalkas pieni astuu.
Minä laulan loitolle maailman, minä vien sinut kotihis uuteen: minä laulan sun sielusi valkean yli aikojen ikuisuuteen.
ONNI
— Ken olet sa, outo ja hiljainen,
joka istut mun yössäni valvoen?
— Olen Elämän Onni ma nimeltäin.
Tulen kerran ma luokse jokaisen näin.
— Olen usein ma unessa nähnyt sun.
Miten löysit sa korvesta tupani mun?