Elämäni kylmä tähti, kiitokseni kannan sulle. Aurinko ja lämpö lähti, mutta valos riittää mulle. Valaiset mun hankitieni, tähti kirkas, tähti pieni. Epätoivon korpehen syvään viet mun, tähtönen. Mutta mulle voimas lainaa, tahdon läpi korven painaa, päästä valoon, tietohon, missä kaikki yhtä on, lämpö, kylmyys, riemu, suru, löytää totuudesta murun, alla tuskan puristuksen nähdä kaiken sovituksen. Kylmä tähti yllä tieni, tähti kirkas, tähti pieni, ohjaa aina askeltani! Sulle kuulun kuollessani!
VERENPUNAINEN PENSAS
Jo vuotaa maahan suven tumma veri,
se valuu, valuu, lakkaamatta, hiljaa.
Sen voiman kerran uusi kevät peri,
sen veri ruokkii uuden suven viljaa.
Niin auetkaa, niin vuotakaa, te haavat!
Sun onnes olkoon yksin tuskas kantaa.
Sun voimastasi toiset voiman saavat,
mut sinun täytyy ensin veres antaa.
SISARSIELU
Mun edessäni epätoivon nielu, mun otsallani kaikki kukat maan: oi lienetkö sa jossain, sisarsielu, jok' ymmärtäisit minut kokonaan?
Jos ikihyvyys eläviä johtais, jos Rakkaus ois luotuin kohtalo, mun silmäni sun armaan silmäs kohtais. Mut kun sa synnyt, olen kuollut jo.
YKSINÄISYYS
Oi Yksinäisyys, sinun nimes muinen kuin lemmityn mun kukki huulillani, kuin uneksiva aamu toukokuinen sa viivyit hurmaa huokuin rinnallani.
Ja unten, odotusten maljan täyden
sa mulle kannoit keväimeni aikaan.
Mun vuoteni, jo iltaa kohti käyden,
kuin toisenlaiseks muuttumaan sun saikaan!