En löydä kevätöistä katsettasi, en löydä enää unelmaisi taikaa. Nyt istuu huuhkaja sun olallasi ja tietää syksyä ja surun aikaa.
SONETTI TULEVAISUUDEN RUNOILIJOILLE
(Sully-Prudhomme'in mukaan)
Oi runoilijat ajan tulevan, te meitä haudoissamme muistakaatte. Te soihdun kauemmaksi viedä saatte ja laulun löydätte te suuremman.
Niin kerran ihmiskunnan Kaanaahan vuossatain korvesta te kulkekaatte, te voittajat, myös sinne kantakaatte, mit' uneksimme yömme aikahan.
Kun vihan henki kantoi valtikkaa ja sodan hurmehesta kastui maa, me rinnan rakkaudesta laulun teimme.
Te viette laulun valoon ikuiseen.
Me laulamme sen mykkään pimeyteen
ja mukanamme hautaamme sen veimme.
KÄDET
Te kädet armaat, aikaan keväimeni te teitte lemmikeistä seppeleen. Kuin nopeasti kevään unet meni ja syksyn vakavuus sai sydämeen!
Te kädet armaat, saapui surut, huolet
ja elon päivän helle polttavin.
Mun kuormastani kannoitte te puolet,
pois polton veitte sormin viilehin.