Hän takoi kullasta renkahan, ja kiven toistaan kirkkaamman — on niitä Jahvella tukuttain — hän siihen upotti rinnakkain: mikä sisälsi viisautta syvää, mikä tahtoa vilpitöntä, hyvää, mikä hehkui oikeuden tulta. Niin loistivat kirkkaasti kivet ja kulta. Mutta tuskin sai kruunun hän käsistään, kun ryhtyi toista jo miettimään.
Pian keksikin Jahve jo aiheen toisen ja siekalehen aikamoisen hän päättävästi hameestaan pois leikkas ja tilkusta muovaamaan hän ryhtyi suippolakkia somaa — ja taas hyväks katsoi hän työtään omaa! Lakin kirjaeli kaunihisti ja suippoon pienen ristin pisti. Oli siinä totta tosiaan taas kruunua valtiaille maan!
Jo syntyi kruunu kolmaskin — teki Jahve sen lehvistä laakerin. Oli sillekin oma loistonsa suotu, oli iät se viheriöimään luotu.
Niin muisti hän orjantappuran, sekin kasvoi lehdossa taivahan. Se oli niin väkevä kasvussaan, se oli niin totinen hehkussaan. Sen taittoi, ja siitä neljännen teki Jahve kruununsa taivaisen.
Siin' olivat nyt kruunut maan. Oli Jahve ne luonut voimastaan ja itsestänsä jotakin oli antanut niihin kuhunkin.
Tuli samassa Saatana Jahven luoksi — hän usein naapurissa juoksi — ja puhellen siinä iltaa vietti ja salaa koukkujansa mietti. Hänen silmänsä kääntyi kruunuja kohti, niin viettelevästi ne loisti ja hohti. (Ei vapaa oo Pirukaan kiusauksista!) »Tuoss' on jotain mullakin sanomista», niin mietti ja hautoi mielessään ja istui ja vartoi hetkeään.
Pikalähetti siivekäs taivahan toi samalla Jahvelle sanoman. Ja kun Jahve poistui hetkiseksi, niin kohta Piru jo elkeet keksi. Heti kulta helmensä kalleimman sai jättää haltuun Saatanan, ja sijaan aivan kaunihisti Piru taskusta lasinpalan pisti.
Ja suippolakkikin ristineen sai Pirulta pienen lisäkkeen: hän tilkkusella viitastaan sen reunat harsi nopeaan. ja alle laakerinlehvien hän kätki narrin tiukusen. Miten luonnisti kaikki sievään ja somaan! Oli Pirukin mieltynyt työhönsä omaan.
Mutta kesken jäi toimet Lusiferin, tuli samassa Jahve takaisin. Piru toivotti Jahvelle hyvää yötä ja kiukkuili kesken jäänyttä työtä.
Maan valtiaille kruunujansa teki Jahve näin kerran taivaassansa, mut yksin orjantappuraan ei päässyt Piru sormellaan.