Matalat talot ne makaa
ruumisarkkujen lailla.
Kaduilla kaikki on hiljaa,
iäinen rauha on mailla.
Kyyhkyset hereill' on yksin,
katolla tuolla ne ääntää.
Naapurin tuuliviiri
laiskasti päätänsä kääntää.
Vuossataisuntansa uinuu uniset ihmiset täällä. Harmaja syksyaamu talojen päätyjen päällä.
PIKAKUVIA KADULTA
1
Kerjäläisäiti
Hän seisoo kadunkulmassa, on lapsi helmassansa — niin pureva on syystalven tuuli — ja kuolon kuumekukkaset ne palaa poskillansa ja veretön on vilusta huuli.
Ja osaisella rievulla hän peittelevi pientään, joka vaikeasti valittaen ääntää — ja ohitsensa turkit yllä tuhannet rientää ja turkinkaulan pystyhyn he kääntää.
2
Työtön