Hän astuu katukäytävää, on synkkyys silmissänsä.
Hän vaimoaan ja lapsiansa muistaa
ja rikkahitten Jumalan hän kiroo mielessänsä
ja takin alla nyrkkiään hän puistaa.
Niin, köyhän lapset — eilettäin jo viime palan sai ne,
hän turhaan anoi naapuriltaan lainaa.
Nyt raivonhuuto huulillensa hyrskyää kuin laine.
Hän puristain sen povehensa painaa.
3
Tehtaansavua
Päin taivaankantta nousee ylös uhrisavu pyhä ja avaruuteen jäljettömiin haipuu, ja uudet uhrit vaatii Henki tuntematon yhä ja tuhannet sen alttarille vaipuu.
Ja uhriksensa poikaa, naista, miestä sekä lasta tuo vaatii Henki, niin on aika luullut — mut tehtaan uunin ääreltä ja pyörän pauhinasta soi huokaukset, joit' ei kukaan kuullut.
4
Katulyhty
Se katselee niin kaipaavasti kalpeahan yöhön, se on kuin silmän sammunehen valo, se katsoo ulos elämään ja taisteluun ja työhön ja katseessa on kuumehinen palo,
kuin tietäis se kuin vähäisen on elämällä antaa ja kuinka paljon vaatii ihmissuku ja kuinka raskas elon taakka useille on kantaa ja kuink' on suuri sortuneiden luku.