Poissa kaikki laulajat on puiston,
poissa, paennehet etelään.
Tänne yksin istuen ma jään
varaan jonkun köyhän muiston.
Lähtee korkealla kurkein kuoro yli kattoin ylhään vapauteen. Päiväin pitkäin painoon uupuneen, koska, koska lähteä on vuoro?
KAUPUNGILLA SATAA
Vasten kivitystä kadun soipi syyttäen ja tuomiten syksysateen ääni iäinen, saman kertoin sulle tutun sadun,
jonka läpi elämäsi kuulet, sydämeni, niinkuin kuulet nyt, kun on päivä yöhön päättynyt, levolle kun laskevas jo luulet.
Vielä odotatko, sydämeni, päivän koita jälkeen pilvisään, onnen armautta elämään jälkeen kaiken, joka hukkaan meni?
MA VIERAHASSA KAUPUNGISSA KÄYN
Ma vierahassa kaupungissa käyn ja tuskan ahdistusta tuntien, kuin lapsi ajamana unten näyn, ma astun ohi outoin talojen. Ma vierahassa kaupungissa käyn.
Ja suihkukaivon vesi suruisasti
kuin naisen itku iltaan heläjää.
Näin astun kaupungin ma ääreen asti
ja rinnassani soi ja nyyhkyttää
kuin suihkukaivon vesi suruisasti.
Ja puiston puissa kaikki laulut nukkuu, jotk' ovat kerran mulle soinehet, ja elämäni kaikki muistot hukkuu kuin ammoin unhotetut sävelet. Ja puiston puissa kaikki laulut nukkuu.