Kas korkeampi kunnia urhon on,
ei kuolemattomuutta hän pyytänyt,
jonk' antaa jälkipolven maine:
nimien kulta on katinkultaa.
Te nimettömät sankarit, jotka nyt
jo ootte kaikki kuolohon käynehet,
te, jotka jäätte unholahan,
mistä ei paluun polkua johda,
te nimettömät vainajat, teidän on
se kuolemattomuus, jota viedä voi
ei kiittämätön jälkiaika:
tekonne kuolematon elää.
Ei konsanansa kuole hän kokonaan,
ken eestä korkeamman on uhrannut,
mit' oli kallihinta hälle,
uhrannut vilpittömin mielin.
Hän ain' on elävä ajasta aikahan,
hän astuu vuosisatojen armeijaan,
jok' kulkee ihanampaa kohti
aikaa, suurempata kuin meidän.
On liian köyhät kukkaset mainehen
ja liian kalvas loisto on laakerin.
Niit' ällös urholle sa tarjoo.
Urhon on kunnia korkeampi.
VAINAJAIN MARSSI
Me olemme kunniavahti vuossatojen nukkuvain, me olemme korkein mahti yli toden ja unelmain. Meit' taistelusta syöstä ei tainnut kuolokaan. Ylös vuosisatain yöstä me nousemme rintamaan.
Me seisomme siellä, kussa ylin taistelun melske soi. Moni uupuu taistelussa, me emme uupua voi. Monen miekan rauta ruostuu, mut meidän ei milloinkaan. Moni sovintohon suostuu, me emme konsanaan.
Oma uskomme meidät johti ohi kuolon hämäräin. Me kuljemme päivää kohti ja valkeutta päin. Ajan myöhän soturi, sulla jos lie sama määrä ja tie, voit rintamaamme tulla, yli aikain se voittoon vie.