JEFTAN TYTÄR

Sun kiitos Jahve korkehin: on lyöty lapset Ammonin. Nyt juhlahan kuin häissä! On aseet voiton kantaneet ja kaikki viinirypäleet on kypsät viinimaissa.

On naisten kohdut siunatut ja maa on kasvun kantanut ja siemen uusi itää, mut mikä ihanampi ois kuin antaa kerran kaikki pois, kun kaikki voisi pitää?

Kun korjuuväki kotiin käy ja ilta yöksi hämärtäy, käyn uhrivuorta kohti. Mun tehdä sydämeni soi, mit' tuhannet ne unelmoi, mut harva tehdä tohti.

Te Israelin tyttäret, nyt soimaan harput, kantelet ja runot riemuisimmat! Ken nuorna kulkee kuolohon suur rauha rinnassansa on ja unet ihanimmat.

Niin elänyt oon nuoruuden ma itkien ja iloiten, mut laulaen ma lähden, kun korjuuaikaan hedelmäin ma kuolemahan seppelpäin käyn korkeamman tähden!

JOBIN IKÄVÄ

Olet, Herra, sa armossa siunannut mun huoneeni monin verroin, olet vaimot ja lapset antanut ja karjaa kaksin kerroin.

Olen taas idän maiden ma mahtavin,
joka päivä mun valtani varttuu,
mut katso, Herra, kuitenkin
minun murheeni kuorma karttuu.

En ole ma enää entinen,
en itseeni voi luottaa.
Paras oisi mun kulkea korpehen
ja siellä mun päivääni vuottaa.