I.

Maaliskuu oli lopuillaan. Kolmojoki oli luonut jääpeitteensä ja virtaili tasaisesti lämpimässä auringon paisteessa.

Kolmojoki oli aikoinaan virtaillut koskemattoman metsän läpi. Vähitellen sen rannoille oli muodostunut viljelyksiä ja taloja, ja nyt se jo eroitti toisistaan kaksi kyläkuntaa, jotka olivat sen äyräille muodostuneet. Kyläkunta olisi oikeastaan sopinut olemaan yhtenä, mutta se oli jotenkuten eroittunut kahdeksi. Joen pohjoispuolinen kyläkunta sai joesta nimensä ja eteläistä sanottiin Korpijoeksi, koskapa sen kylän asukkaat vieläkin väittivät Kolmojokea aikoinaan sanotun Korpijoeksi.

Korpijoen kylässä on ainoastaan muutamia huomattavia taloja. Mikkola, kylän rehevin talo, on keskuksena ja siinä isäntänä Iisakki, Hämeestä aikoinaan muuttanut vanhapoika. Mainittava on myöskin Miirun talo, jossa toimeliaana isäntänä hääräilee Jooseppi. Hänellä on vaimona teräväkielinen Eveliina ja Eveliinalla Eedla-niminen tytär, ainoa talossa.

Kertomuksen vuoksi on myöskin mainittava, että Miirun peltojen päässä on mökki, jossa asuu räätäli Romppanen.