Kolmon miehet huomasivat tämän ja arvelivat, että jopahan miehen luonto nousee.
Ja Rietulan luonto nousikin. Hän oli pannut merkille, että myöskin Iisakki katseli Eedlaa hyväntahtoisen ahneesti ja se kismitti mieltä sen lisäksi, kun Iisakki aina sitä sovintoaan saarnasi ja kerskui lähimäisen rakkaudellaan.
Jo nousi Rietula puhumaan. Vapauttava humahdus kävi Kolmon miesparvessa.
— Sinä, Kyrmyniska, tulit taas tänne meidän kokoukseen, aloitti Rietula ja silmänräpäyksen mietti, miten jatkaisi. Pahusko lienee nyt sanat suusta vienyt.
— Tulinhan minä, kun pyytämällä pyydettiin, virkkoi Iisakki toiselta puolen tupaa. Ajattelin kyllä jättää pääni pistämättä tänne ampiaispesään, mutta…
— Älä loukuta leukojasi. Anna kun Rietula puhuu, ärähti Möttösen Eero.
— Niin, minä vaan kysyn, että mitä varten sinä tulet tänne kokoukseen puhumaan puuta heinää ja sotkemaan ihmisten asioita ja yrityksiä, aloitteli Rietula. Ja minä kysyn vielä, mikä sinä olet olevinasi, kun sinun pitää aina haukkua meitä huonosta sovusta ja pahanilkisyydestä. Sinä et ole edes lautamies ja siltä sinä otat suuvuoron ja esiinnyt näissä julkisissa paikoissa komentavasti kuin kukko kanaparvessa. Mutta me emme kuuntele enää tästälähin sinun turhia jaarituksiasi. Sinut ajetaan ulos, jollet pidä visusti kiinni leipälaukkuasi. Ajetaan pian koko kyläkunnasta ja Kuivalan seurakunnasta sinne Hämeeseen, josta olet tänne tullutkin sekaannusta aikaansaamaan.
Rietula painui penkille. Hänen naamansa oli hohtavan punainen ja vesi tipahteli korvallisista. Häntä hävetti huono puhelahjansa, joka oli tällä kertaa hänen tietämättään juossut kuiviin.
Taisi tulla ihan ilkoiset häpeät. Mikä se saikin nyt miehen niin pehmenemään? Eihän vaan tuo Eedla…? Kyllä se taisi olla sen ansio, että ryhti meni mieheltä. Mokomakin tallukka siinä…! Ilmankos se Salomoni sanoikin, että älä katso naisen puoleen. Ja ilmankos Simsonilta voimat meni, kun nainen leikkasi hiukset. Voi tätä Eedlan lepukkata, minkä teki!
Rietula ei taaskaan huomannut, että Kolmon miehet seivästivät hänet silmillään ja partaisista suista kuului murahduksia: