Puheenjohtaja ehdotti seuran jatkamista edelleen ja kehoitti valitsemaan huvitoimikunnan iltamain pitoa varten.
Mutta silloin aukeni kokoushuoneen ovi ja Vieremäen Kustun partainen naama näkyi ovella.
— Onko ne meidänkin pojat täällä? kysyi ukko hyvin kuuluvasti.
— Jos on, niin alkakaa laputtaa, jatkoi ukko.
— Tänne niitä syntisiä kokouksianne kuljette pitämään ja sitten aamulla kuorsataan niin, että talo heiluu. Minä kysyn, onko Jussi ja Eenokki siellä? — hirvittävä ukko koroitti yhä ääntänsä. — Heti sieltä kotiin että jaksatte aamulla halonajoon. Vielä sitten korpijokelaisten kanssa samaan seuraan, jatkoi ukko mennessään.
Syntyi liikettä Kolmon nuorten miesten keskuudessa. Todellakin tässä istutaan Korpijoen poikain kanssa saman katon alla, vieläpä näköjään sulassa sovinnossa. Mutta nyt oli paras aika lähteä!
Pojat nousivat kolisten ja äänekkäästi naureskellen astuivat ulos.
Heitä seurasi melkein samassa Korpijoenkin nuoriso uhaten mennessään:
— Penkin alle se joutaa semmoinen seura!
Neiti Horttanainen istui vielä pöydän ääressä. Nähtyään että oli yksin kokoussalissa, iski hän vihan vimmalla nuijansa pöytään virkkoen:
— No kuolkoon sitten seura, kun ei jaksa elää!