Kuului tyttöjen joukosta naurun tirskahduksia.
— Loppua se saa semmoinen seura, jossa ei tanssita, arveli taas joku pojista puheenvuoroa pyytämättä.
— Niin, sitten pidetään seurat edelleen, jos tanssitaan, arvelivat toisetkin.
— Se on sääntöjen vastaista, lausui puheenjohtaja jyrkästi.
— Penkin alle semmoiset säännöt!
— Niin, sinne ne joutavat!
— Toista se on, kun saa tanssia!
Mielipiteen osoituksia kuin neulan kärkiä suunnattiin puheenjohtajaa kohti. Hänen asemansa näytti käyvän hetki hetkeltä yhä vaikeammaksi. Vetikö tosiaankin viimeisiä hengenvetojaan kylän raittiusseura, jota hän oli huolella hoivannut jo kokonaisen vuoden?
Siltä se näytti.
Tytöt supattelivat nyt jo sangen julkeasti keskenään ja poikia näytti nukuttavan.