Rietula seisoi kysymysmerkkinä.
— Kymmentä kai tarkoitit?
— En muuta kuin mitä sanoin. Se on sitäpaitsi halpa, selitti maalari, mutta olen saanut hyvin paljon nautintoa sen valmistamisesta ja se korvaa tekopalkasta puolet.
Rietula seisoi yhä suu auki ja haroi korvallistaan.
Mutta Horttanainen joutui selittämään:
— Jos Nuusperi on saanut kympin korpijokelaisilta tuherruksestaan, niin tottahan tämä taiteellinen työ on kymmentä vertaa arvokkaampikin. Maksa vain pois vaaditut markat!
Möttösen Eerokin antoi työlle täyden tunnustuksen ja arveli:
— Maksetaan pois, mitä se pyytää, kun on Kuopiosta asti kulkenutkin ja… ja onhan meillä rahaa! kehaisi hän lopuksi.
— Niin, no, onhan sitä rahaa, riemastui Rietulakin ja kaiveli rahat lompakostaan.
— Mutta vuosiluku siitä puuttuu, huomasi Ala-Rietulan Vernandi, ja se on tehtävä.