— Tule nyt, naapuri, lahnakeitolle puolisen ajoissa, pyyteli Iisakki kauniisti kalatoveriaan, mutta tämä vastasi karkealla kirouksella ja lähti soutamaan niin, että vesi kokan alla kohisi.
XIV.
Kolmolaiset eivät ole kertaakaan käyneet korpijokelaisten osuuskaupassa. Kirkonkylästä ovat tavaransa hakeneet ja silmät kiinni ajaneet korpijokelaisten kaupan ohi omalle puolelleen. Pikkupoikiakin kiellettiin ankarasti käymästä osuuskaupassa, mutta salaa pujahtivat poikaset saamaan Nuusperilta karamelleja, jotka maksettiin siten, että suoritettiin tuima tappelunäytelmä puodin edustalla.
Mutta kolmolaiset ovat hiljaisuudessa puuhailleet hekin omalla tahollaan. Rietula kokosi tarvittavan määrän osuuksia ja muutamana yönä pidettiin salaa kokous, jossa päätettiin heti avata kauppa suutari Horttanaisen uudessa mökissä, joka oli äsken kohonnut Ala-Rietulan pellon laitaan maantien varrelle. Toistamiseen sai suutari muuttaa asunnostaan, mutta teki sen tällä kertaa ilolla, kun oli kolmolaisten etu kysymyksessä ja kun sai muuttaa ilman pakanallisia pakkokeinoja.
Ja eräänä päivänä avattiin kauppa, joka suurimmalla varovaisuudella, etteivät korpijokelaiset saisi tietää asiasta, oli pantu kuntoon etupäässä sydänöillä, suutarin akan pitäessä vahtia maantien veräjällä.
Nimikilpi uuteen kauppaan laadittiin vielä suuremmaksi kuin Korpijoen kaupan ja maalattiin sitäpaitsi koristeellisesti. Nimen ympärille oli maalari Mikkelson, joka oli vartavasten Kuopiosta haettu, piirrellyt hämäriä, symbolistisia aiheitaan. Niinpä kilven ylänurkissa nähtiin kaksi sarvipää paholaista puskemassa vastakkain ja paholaisia kiskoi hännästä kaksi tukevatekoista, pahasti irvistävää isäntämiestä. Alareunaan oli suutari Horttanainen kiven kovaan vaatinut maalattavaksi kahvipannun, nisupullan ja kaksi tervehtivää, lujasti puristavaa kättä ja niiden alle lauseen: "Rakkaus voittaa kaikki" ja vähän alemmaksi "Terve tuloa!"
Maalari oli hymähtäen täyttänyt Horttanaisen vaatimuksen, mutta Rietula aprikoi murahdellen vihtahousujen merkitystä, jotka maalari oli itse keksinyt. Ja kun Rietula ei jaksanut aihetta sulattaa kysymättä maalarilta, miksi tämä oli piruja maalannut niin pyhään paikkaan kuin osuuskaupan seinään ja vieläpä nimikilpeen, vastasi Mikkelson:
— Maalataanhan niitä kirkon seiniinkin. Ja ne ovat muuten muodissa nykyään.
Rietula tyytyi selitykseen ja kysyi maksua maalarin vaivoista.
— Sata markkaa.