Iisakki hymähteli ja virkkoi:

— Eedla ei ollut sallittu minulle. Ja eikö ne vaimonpuolet liene yhtä kärtyisiä ja suulaita Korpijoenkin puolella.

Rietulalta kyseltiin röyhkeästi, että milloinka hän tuo sen "variksen pelätin" sieltä Miirusta. Rietula kirosi ja sanoi tuovansa silloin kun tahtoo ja ettei hänen asiansa kyläläisiä liikuta.

Ja siihen se aina kerrakseen loppui, mutta sopivassa tilaisuudessa alkoi uudelleen.

Mikkolassa valmisteltiin suurenmoisia häitä. Äkäinen sonnikin oli saanut kuoliniskun ja kirkonkylästä haettiin keittäjä ja paistaja.

Kun Rietulassa kuultiin Mikkolan häävalmistuksista, päätteli isäntä, että kahta komeammat hän laittaa Eedlan tupaan tuliaiset.

Kyläläiset seurasivat jännityksellä kumpaisenkin talon häävalmistuksia. Suutari Horttanainen julisti itselleen ja akalleen useita päiviä kestävän paaston saadakseen nauttia Rietulan juhlaruuista perusteellisesti.

Kunhan vaan häät olisivat jo piankin joutuneet.

XXI.

On mittumaarin aatto. Vainioilla kukkivat leiniköt ja kurjenpolvet, ja ilmassa on jo keskikesän henki. Aurinkoisia päiviä on ollut yhtämittaa ja taivaan ranta on peittynyt hienoon auerpilveen. Aurinko on laskiessaan hohtavan punainen ja suuri.