— Rakas Iisakki!
— Rakas Taava!
Ja kun Iisakki nousi rattaille ja käänsi maantielle, niin jopa hihkaisi, mutta tällä kertaa rintaa paisuttavasta riemusta.
XX.
Korpijoen osuuskaupan hallituksen puheenjohtajana oli Iisakki ja Kolmon uuden kaupan Rietula, mutta aviopuuhat olivat vieneet miesten ajan ja ajatukset niin, että tuskin kertaakaan joutivat kokouksissa käymään ja sitäkin vähemmin valvomaan kaupan asioita. Kauppoja hoitivat kirjanpitoa taitamattomat miehet, varsinkaan Nuusperi Korpijoen puolella ei ollut ollenkaan perillä kirjanpidosta.
Mutta miehet ajattelivat, että kunhan saadaan emännät taloon, niin sitten joutaa paremmin pitämään kauppojen asioita silmällä.
Kylien välit olivat käyneet yhä kireämmiksi.
Miksi meni Iisakki kosimaan Möttösen Taavaa ja miksi Rietula ei tyytynyt oman kylän naisväkeen, vaan otti Miirun Eedlan? Kumpainenkin heistä oli tehnyt rikoksen, jota eivät kyenneet sovittamaan. Rietulaa haukuttiin jo aivan omalla pihallaan ja Iisakille sateli pistopuheita korpijokelaisilta.
Miirun Eveliina, kuultuaan, miten pappilassa oli käynyt, oli nostanut kauhean elämän ja uhkasi nyt edelleen vävypoikaansa. Ja tavattuaan eräänä päivänä Iisakin maantiellä, alkoi pauhata:
— Siin' on mies, kun antaa morsiamensa toiselle? Kaikki lampaat ne vielä eukkoa itselleen honikoivatkin! Eikö sinulle emäntä kelvannut muualta, kun piti Kolmon puolelta mennä hakemaan.