— No sopiihan sitä kai sisäänkin… jos siellä kahviakin… Sai tosiaankin ottamaan sen velkakirjan, kun sanoi rahoja tarvitsevansa.
— Valehtelet, saatana! Itse sitä olet käynyt pyytämässä. Olisit
Nuotio-Heikiltäkin ottanut kirjan, jos olisit saanut.
Isotalo katseli maahan ja meni noutamaan velkakirjan. Saatuaan siitä rahat koetti vielä selvitellä.
— Sattui minullekin tarpeita, niin täytyi vaatia.
— Talon sinä luulit taaskin niillä matalilla metkuillasi saavasi, mutta hukkaan meni tälläkertaa saastaisten aivojesi ponnistukset. Häpeäisit kerrankin, roisto!
Isotalo naurahti ilkeästi.
— Elähän kehu… saattaa se vielä luiskahtaa kynsistäsi.
— Sinun saastaisiin käsiisi se ei ainakaan joudu, niljainen paholainen!
Tuomas kääntyi. Vielä tässä sille suutaan soittamaan, syntipesälle!