— Iltaa. Mistä sinä nyt tulet?
— Kävelin vain tuolla metsässä. Oli Tuomaalle asiaa.
Anna naurahti.
— Mitä sinulla Tuomaalle?
— Vaadin verosta päivätöihin. Pari päivää viikossa ei muuta. Kun nyt sinulle ei tulisi vaan ikävä?
— Pyh! Kyllä joutaakin siitä kurnuttamasta.
Isotalo rämähti nauramaan.
— Sitähän minäkin, että parempi se on vero työnä suorittaa. Ei ole aina siinä kintuilla pyörimässä.
Anna kaatoi maidon kiulusta saaviin, taputti Omenaa ja nousi yli veräjän.
— Tuletko tupaan, kysyi hän suorien hamettaan ja katsellen vierasta veitikka silmäkulmassa.