Oletpa sinä lämmin ja tuoksuva, virkkoi Isotalo sieraimet värähdellen.
— Eikö oma vaimosi ole? ilakoi Anna.
— Semmoinen koranka. Kuiva kuin kuusen kanto. Kylmä kuin kivi kaivossa.
— Johan nyt!
— Semmoinen on.
— Mitäs otit.
En arvannut ottaessani.
En minäkään, sanoi Anna nauraen.
— Sama vahinko sinulle kuin minullekin.
Pikku Matti heilahti vuoteessaan ja äännähteli.