Anna meni ulos aikoen mennä rantaan verkkoja puikkaroimaan, mutta kääntyikin takaisin.
Kyllä sille täytyy laittaa hyvä illallinen, siksi kun tulee. Olisi tuolle saanut saunankin lämmittää. Missähän se nyt, kun ei kuulu kotiin? Jokohan tuo höperö teki nyt itselleen mitä…? Kun ei olisi oksaan itseään vetänyt! Hyi! Teki ihan pahaa sitä ajatellessa. Mitä siitä ihmisetkin sanoisivat? Hänen ja Isotalon suhteista eivät toki tiedä mitään. Hyvä että onkin salassa pysynyt. Tuomas siitä nyt ei ainakaan kehtaa kylille huutaa. Mitähän Isotalo päivällä ajatteli? Pistiköhän tuon vihaksi, kun parhaiksi tuli siihen räyhäämään.
Samoin kuin edellisenäkin iltana kantoi Anna viilikehlon pöytään, voilautasen ja lihamukareen.
Syököön nyt, että vihansa lauhtuu. Pääsisi nyt aittaanikin, kun pyrkisi. Pyytämään en häntä mene. Kun se tulisikin, niin kyllä minä hänestä epäluulot hävittäisin. Hyvä se on uskomaan, kun vain oikein tosissaan puhuu.
Ampiaispesä!
Anna purskahti nauramaan.
Olipa se keksintö! Eipähän huomannut katsoa, oliko ampiaispesää aitassa vai ei. On se nyt siellä, kun äsken vein tyhjän pesän. Saa sitä nyt näyttää sille.
Anna meni rantaan. Lahti lepäsi tyvenenä. Ruohikossa ui sorsapari jättäen heikon virin jälkeensä. Käki kukahteli jossain rantakoivussa. Ihmeteltävä hiljaisuus. Anna jäi sitä kuuntelemaan ja tuli jotenkuten rauhattomaksi sitä kuunnellessaan. Niinkuin jokin outo voima olisi alkanut häntä ahdistaa. Tuntui turvattoman yksinäiseltä, niin että sydäntä aivan hiipaisi.
Mitä se oli semmoinen?
Jossakin syvällä heräsi ajatus: Olenkohan tehnyt hyvinkin suuren rikoksen ollessani uskoton Tuomaalle? Mitähän minä ajattelisin, jos Tuomas olisi muiden kanssa eikä yhtään välittäisi minusta? Tuntuisikohan näin turvattomalta?