— Ei sitä niin…
— Et nyt viivyttäisi, esteli Anna.
— Miksei?
— Tuomaskin saattaa tulla ja karja menee takaisin salolle.
— Ajetaan yhdessä kotiin.
— Entäpä Tuomas!
Isotalo hymähti.
— Pysyköön poissa. En aio nyt karkuun lähteäkään.
Anna kiemaili. Isotalo seisoi sieraimet väristen vieressä.
— Entäpä kun lyö sinua, nauroi Anna.