— Mitäpä tässä nyt sinun kanssasi naljailemaankaan. Lyö vain kättä päälle! Hinnan kai olet kuullutkin.
— Olenhan tuon kuullut, mutta milläpä tyhjä mies talon ostaa.
Heinämäestä tosin saa muutamia tuhansia, mutta…
— Ei siinä sinun kanssasi rahat tule kysymykseen. Itse saat määrätä ehdot.
— Älähän.
— Saat sen uskoa, vakuutti Heikki.
Tuomaasta tuntui niinkuin painava mieli olisi hetkeksi haihtunut ja päivä hänelle joltakin suunnalta alkanut valjeta. Hän ostaa talon ja pääsee eroon ilkeästä isännästään. Annakin ihastuu, kun taloon pääsee emännäksi. Ehkä heittää huonot tapansakin. Aloitetaan uutta elämää.
— Kyllähän minä siinä mielessä tulin, että ostan vaikka heti, jos vain hyväksyt tämmöisen ostajan. Olisihan noita rahojakin joku tuhansinen aluksi.
— Mitäpä minä niillä… pääasia on, kun saan jättää talon oikeisiin käsiin.
Sovittiin, että kauppa päätetään heti. Tuomas saa talon huomisesta lähtien käsiinsä.
— Minä tästä samoilen tuonne selkäsaareen ja rakennan sinne kalasaunani, puheli Heikki. Kalastelen, makailen, soutelen huvikseni. Tulenpahan sitten talveksi tupaasi, Tuomas, jos luvan antanet. Ei ole huolta huomisesta. Elää kellettelen, niinkuin kulloinkin parhaaksi näen.