Tuomas hymähti halveksien. Kyllä on mies laittanut itselleen aikamoisen haaremin. Mutta se ei vielä riitä, kun pitää toiselta ryöstää hänen ainoansa.
Tuomas rykäisi.
— Jos sitten mentäisi selvittämään ne asiat…
— Kyllä se sopii tässäkin… Mitä asiaa sinulla on? sanoi Isotalo välinpitämättömästi.
— Se vero on maksettava, koskapa sen suoritus nyt minun kohdaltani loppuu, sanoi Tuomas ja aivan hytkähti sitä sanoessaan.
— Mitä, loppuu? En minä veroa rahana ota.
— Kyllä se nyt tulee otettavaksi.
— Sinäkö pakon panet?
— Kukapa muukaan. Kun minä en aio enää Heinämäessä asua, niin…
— Missä sinä sitten asut?