Tuomas oli kylpenyt ja pukeutunut ja laskeutui rantaan, jossa Nurmi-Juhana oli jo häntä odottamassa. Janne pyörähti rantatielle hänen jälkeensä.
— Kuulkaahan, olisi vähän asiaa…
— No mitä nyt?
— Sanoa tuo pitänee, vaikkei oikein sopisikaan, mutta…
— Mitä?
— Kuulin kun Anna laittoi tuon Juhanan pojan sanomaan Isotalolle, että nyt sopisi tulla, kun Tuomas menee kirkkoon.
Tuomas hätkähti.
— Valehtelet nyt varmaankin!
Janne katsoi ihmetellen isäntäänsä ja virkkoi.
— Ei ole valhetta, satuin kuulemaan, kun toimitti pojan menemään. Ei sitä siltä tarvitse uskoa, jollei tahdo.